Tavattuani vaimoni jolla oli kultainen noutaja kiinnostuin metsästyksestä noutavilla koirilla. Jouduimme kuitenkin aika nopeasti luopumaan siitä vanhuuden takia ja taloon tuli tilalle sileäkarvainen noutajauros Aurelius eli Tomi. Tomin kanssa käytiin niin tottelevaisuus- kuin noutokokeissa sekä harrastettiin käytännön metsästystä. Tomin ikä jäi valitettavasti lyhyeksi sen loukattuaan itsensä metsästysreisulla.
Jo Tomin aikana halusin kokeilla seisovaa lintukoiraa ja vaihtoehtoina oli englannin- ja irlanninsetteri. Päädyin irlanninsetteriin keskusteltuani edesmenneen irlanninsetteri kasvattajan Minna Fairhurstin kanssa. Minna kasvatti koiria Ballynawn kennelnimen alla ja oli vannoutunut punaisen setterin kannattaja. Taloomme tuli vuonna 1992 irlanninsetteri uros Ballynawn Cordon Rouge ja voin vain todeta että en ole katunut valintaani. Siitä lähtien talossamme on aina ollut vähintään kaksi punaista setteriä.
Punainen setteri on iloinen, energinen, ystävällinen ja hyviä metsästysominaisuuksia omaava koira. Se on myöskin erinomainen perhekoira ja lapsikoira.Olen vuosien varrella kokeillut myöskin englanninsetteriä mutta irlanninsetteri on kylläkin kaikin puolin minun rotuni.
Vuonna 2002 kasvatin ensimmäisen pentueeni ja sen jälkeen pentueita on tullut aina kysynnän mukaan. Pennut kasvavat ja kehittyvät ensimmäiset kaksi kuukautta ennen luovutusta perheemme keskuudessa, missä ne myöskin tottuvat muihin kotieläimiin esim. kissaan . Kasvatukseni on pienimuotoista ja panostan paljon siihen että pennuista kasvaa sosiaalisia, lujahermoisia ja avoimia koiria tottuneita joka päiväisiin askareisiin talossa. Pennulla on näin olleen huomattavasti helpompi sopeutua uuteen ympäristöönsä, uudessa kodissa ja näin olleen hyvällä perustalla aloittaa tulevan metsästyskoiran taivalta.